Lainaan intron aikaisemmasta postaukseta: "Olen harrastanut valokuvausta kaksi kolmasosaa elämästäni jo, minkä vuoksi olen päätynyt neuvonantajaksi useampaan kameraostokseen. Aina kun joku kysyy, millainen kamera kannattaa ostaa, olisi ihanaa, jos voisi vain yksiselitteisesti nimetä yhden kameran, joka kaupasta pitäisi sitten hakea."
Kameraesittelyn kautta alkavan valinnan sijaan voi olla mielenkiintoisempaa miettiä, millaisiin valintoihin muut ihmiset ovat päätyneet. Nimittäin kun mietin kuvaavia ystäviäni, tuntuu siltä, että on löydettävissä selkeät kamerakäyttäjäryhmät. Ja kunkin ryhmän tyypit ovat päätyneet aika samanlaisiin kalustohankintoihin tukeakseen omaa kuvausharrastustaan.
Ensimmäisenä kamerakäyttäjäryhmänä esiteltäköön maailmanmatkaajat.
Maailmanmatkaajat matkustavat kokeakseen, eivät ainoastaan dokumentoidakseen. Nuppineuloja löytyy maailmankartalta vähintään neljältä mantereelta. Islanti, Kambodza, Peru ja Arizona voisi hyvin olla edellisten reissujen lista. Nämä tyypit arvostavat näkemiään ja kokemiaan kohteita niin paljon, että haluavat ikuistaa ne niin, että Facebookiin tai Flickriin tai 500px.comiin postattuna kuvanlaatu riittää välittämään aidosti kohteen hienouden. Haitaksi ei olisi, jos kuvilleen saisi somessa muutamat wau-kommentit ja suoria kehuja kuvanlaadusta. Kuvauskalusto saa kuitenkin viedä matkatavaroissa ehkä viidenneksen kokonaistilasta, koska tämä porukka pakkaa muutenkin ainoastaan tärkeimmät tavarat mukaansa. Matkaajat ovat omalla tavallaan myös gadget freakeja tai ainakaan tämä porukka ei kavahda uutta teknologiaa. Kuvien kanssa puljailu on sen verran tuttua, että kuvien jälkikäsittely ja vieminen Facebookiin paikkatiedoilla tuntuu olevan peruskauraa samoin kuin printtien tilaus tai kuvakirjan taitto.
Moni tuntemani maailmanmatkaaja on päättänyt ostaa jonkun tunnetun brändin peilittömän kompaktijärkkärin. Kyseessä ei siis ole näpsykamera, muttei myöskään isokokoinen etsimellinen järkkäri vaan näiden hybridi. Kenno on kompaktijärjestelmäkameroissa yleensä suhteellisen kookas, four thrids tai APS-C-kokoa, eli se suoriutuu vähän hämärämmässkin (korkeammalla ISO-luvulla, jopa 1600) ilman kovin häiritsevää kohinaa. Paremmalla valolla kenno tuottaa oikein toimivaa laatua.
Oman viehätyksensä kompaktijärkkäreihin tuo myös se, että kamerasetti on laajennettavissa ajan kuluessa. Siinä missä kompaktikamera on täysin muuttumaton, saa minijärkkäriin kiinnittää eri polttovälin linssejä. Itse rungossa on myös jo suoraan ihan hauskoja kuvanmuokkaustoimintoja (panoraamastitchausta, väriefektejä, sarjakuvapläjäyksiä yms.). Videopuolella minijärkkärillä saa 2012 kelvollista full hd -videokuvaa.
Käsittääkseni Sony on dominoinut peliä tässä kameraluokassa, koska toi markkinoille ensimmäisenä toimivan paketin ja runkoja, jotka miellyttivät käyttäjiä. Viimeisen vuoden aikana jokainen merkittävä kameravalmistaja, kuten Nikon omalla Nikon 1 kamera- ja linssimallistollaan, on tuonut markkinoille oman vastineensa. Myös Olympuksen PEN-mallisto vaikuttaa asialliselta.
Canon on taas pärjännyt Powershot-mallistollaan niin hyvin, että sen peilitön vaihdettavien lissien minijärkkärijulkistus tuli vasta kesällä 2012 nimellä Canon EOS M.
Runkojen hinnat vaihtelevat Canonin EOS M:n ja Nikon 1:n vajaasta 600-800 eurosta vielä isompien kompaktirunkojen n. tuhanteen euroon.
Ensimmäinen ostopäätös on se isoin, koska silloin valitaan leiri, johon kuulutaan. Linssit eivät siirry toisen brändin järjestelmästä toiseen vaan kaikki pyrkivät sitouttamaan käyttäjät vain ja ainoastaan siihen omaansa.
